Ulkomaille opiskelemaan hakeminen-prosessi

Ei sen puoleen että kukaan on kysynyt (;>) mutta kuten nyt aina täällä vähän puhun kaikenlaista niin ajattelin vähän jakaa omasta kokemuksestani käytännön vinkkejä ulkomaille (Englantiin) opiskelemaan lähtöä suunnitteleville. Listaan tähän alle sekaan myös muutamia elintärkeitä ominaisuuksia, joita täytyy olla tai työstää, ennenkuin voi aloittaa, lähdön aikana ja päämäärässä ollessa.

/This text will be quite long so it's going to be in Finnish only unfortunately, i'm going to explain the process how to apply for a study-place abroad.


- Tilanne: Olet päättänyt mitä haluat lähteä opiskelemaan ja hakuvaihe koittaa. Itse pähkäilin tätä kolmisen vuotta, välillä kursseja käyden-joskus on parempi antaa aikaa itselleen; miettiä ja relata vaihtoehtoja, ehtiihän sitä elämässä hyvin opiskella vaikkei heti lähtisi lukion/ammattikoulun jälkeen jatkamaan.

Jos oma ala mietityttää, on olemassa coaching-palveluja, joissa yhdessä ohjaajan kanssa valoitatte omia tulevaisuuden urahaaveitasi. Kävin itsekin siinä viime tammikuussa, postauksen pääset lukemaan tästä, tosin en käynyt kun kerran juttutuokiossa kun olinkin jo aika varma siitä mitä haluan tehdä:))

- Elikkä: Oma-aloitteisuus on paikka mistä aloittaa. Kukaan ei hae tai tuo papereita luoksesi -myyrän työ on tehtävä itse. Ensiksi, täytyy täyttää UCAS-yhteishaun kautta yhteishakulomake. (siinä nettisivuilla luki että tämä projekti kestäisi 20 minuuttia, mutta myönnettäköön että minä valmistelin sitä päiviä - onneks oli osa-aikatyön tähden aikaa työstää sitä päivisin, sillä personalstatement - eli motivaatiokirjeen kirjoitteluun kannattaa varata aikaa, silloin englanti ei ollut vielä niinkään sujuvaa varsinkaan kirjoittelussa, joten tarkistin parisataa kertaa oikeinkirjoitukset ja sen, että olen varmasti laittanut sinne kaikki vähäkin mielenkiintoiset jutut (tämä on elintärkeää, kaikki mikä voisi olla vähäkin relevanttia opiskelualaasi pitää pistää siihen, varsinkin jos haet luovalle/taidealoille jonne on tunkua). Koska kaikkihan voi sanoa "i want this so bad". MUTTA:sinun pitääkin erottua massasta-parasta on jonkin sortin kokemus isolla K'lla.Tältä nettisivulta sain hurjan hyviä vinkkejä statementin kasaamiseen. Se periaattees ja luova kirjoittaminen pelasti siltä että kirjeestä tuli mielenkiintoinen.

Lisäksi tarvitset myöskin suosituskirjeen, UCAS-hakuun vaaditaan yksi, ennenkuin hakemus edes lähtee vetämään, eli kannattaa alkaa ajoissa miettimään potentiaalista suosituskirjeen kirjoittajaa (aikaisempaa opettajaa esim.)
- UCAS hausta vielä: sinun ei tarvitse (onneksi, pääsee helpommalla) päättää vielä hakuvaiheessa, missä järjestyksessä koulutuksiin haet. Eli, voit laittaa ne 5 koulutusohjelmaa (max.määrä) siihen ihan summa summarum järjestykseen. MUTTA. Kannattaa ehdottomasti tehdä lots,lots of research eri yliopisto-vaihtoehdoista ennen final päätöstä. Briteissähän on ihan rajaton määrä opinahjoja, ja kaikkihan lupaa olevansa parhaita jne. mukavaa, mutta näinhän ei suinkaan ole. En nyt sano, että sinun tulee laittaa Oxford ykköseksi ja Cambridge kakkoseksi, vaan ihan yleisesti, katsomaan vaikka yliopiston X nettisivuja, että mitä siellä tarjotaan ja miltä näyttää sivut, selkeät ja hyvin suunnitellut sivut ovat usein hyvä merkki. Lisäksi vaikka keskustelua siitä, mitä muut opiskelijat ovat mieltä, thank god for internet, kaiken saa nykymaailmassa selville, research eli taustatutkimus on vain se avainsana. Joskus myös ranking-listat voivat olla hyödyllisiä, niiltä löytää justiinsa niitä muiden opiskelijoiden kokemuksiakin. Mulle henkilökohtaisesti tämä oli se section, joka vei suunnattomasti aikaa, koska halusin olla varma minne haen ja tietää mahd. paljon kouluista, lisäksi mietin myös olisko kivempaa olla pohjois-tai etelä-Englannissa.. Uclan, eli mun yliopisto, viehetti nettisivujen selkeydellään, ja jotenkin sain heti (kyllä, ihan netin kauttakin) aika positiivisen kuvan opinahjosta. Lopulta tämän juuri oikean opiskeluohjelman löytäminen löi pisteen I:n päälle.

- Sitten kun hakemukset on vetämässä jäät kiltisti odottelemaan, että yliopistoista kuuluupi jotakin. Itselläni ei menny niin kauaa kun lähetin UCAS hakemuksen joskus hmm..maaliskuun puolivälissä? eli suht. myöhään lähti menemään, se deadline moneen koulutukseen on jo tammikuussa eli en kyllä ajatellut saavani edes enää vastausta mistään. Mutta tuli kuin tulikin kirje jonkun parin viikon päästä, että luoville aloille tarvitaan portfolio ja kopiot koulutodistuksista: englanniksi käännettynä ja oikeaksi todistettuina. Eli, sitä vetämään.

- Itse portfolio ainakin minun koulutusohjelmaan Fash.Entrepreneurship oli aika laaja,tuli piirtää kaksi muotiluonnosta ja tehdä kollaasi muodin historiasta ja vaikka mitä. Tämä ei ollut vaikeaa sillä nautin sen tekemisestä mutta toinen stoori oli sitten ne todistuskopiot.. onneksi kouluilta tuli molemmista (olen käynyt kauppiksen markkinoinnin sekä stylistikoulun) käänntetyt toikkarit nopeassa ajassa, ensin otin yhteyttä käännösfirmaan, mutta ajattelin että jooei, melko kallista hupia.

- Tämän jälkeen myyrän työ oli kutakuinkin tehty, jäin vain odottelee että tulisiko jostakin vastausta. Ei siinä mennyt kuin taas pari viikkoa vähän päälle, kun ihan hain Uusimaan koti-luukultani ja siinä messissä oli pienenpieni mutta leveähkö kirje jossa luki airmail. Se kirje periaattees vei mut unelmien opiskelupaikkaan. Avasin ja luulin tietty, että siinä olisi jotain "tarvitsemme vielä todistuksen tästä" tai muuta, mutta kirjeen eka lause kuului: "we are delighted to offer you a place on the bachelor of arts in honours...." Kyl siinä vähän jääty paikoilleen - en ollut periaattees koskaan saannut sellaista sinut on hyväksytty - kirjettä käsiini, eli fiilis oli onnellinen:D

- Tässä vaiheessa olin myös juuri saannut kesätöitä ahvenanmaalta, ja muutto sun muu rumba oli edessäpäin. Joten hyvä kun kenellekkään kerroin (ehdin kertoa) tästä englantipaikasta. Se jäi vähän ikäänkuin muhimaan kesän yli. kunnes heinäkuun lopussa oli ratkaisun hetket, ottaako vai jättää, sillä tässä vaiheessa kaikista kouluista oli tullut vastaukset ja valinnan teolle annettiin deadline. Jota tietenkään jättänyt, vaan hyväksyin paikkani. Mun mielestä elämässä tulee olla mahdollisimman vastaanottavainen jahkailematta turhia - jotkut mahdollisuudet ovat vain sellaisia, että ne saattaa tulla luoksesi vain kerran elämässä. Enkä oikein itsekään tajunnut siinä kun hain kouluihin vähän jännityksen vuoksi, taka-ajatuksena EHKÄ päästä opiskelemaan. Se tuli kun salama kirkkaalta taivaalta, että tosiaan pääsin sisään. Rohkeus voitti tässä valintavaheessa pelon - tiesin ja tunsin että minun on mentävä.

- Elokuussa oli sitten tosi kyseessä - mulle alkoi valoittumaan, että olen tosiaan kohta lähdössä. No ei siinä muuta kun kapsäkkiä ostamaan ja tuhat muuta asiaa hoitamaan. Tässä se myyrä tuli taas takas kehiin, eli herra myyrä alkoi etsimään university kämppää, onneksi tämä on helppoa ekan vuoden opiskelijoille, yliopisto lähettää tarjouksen ja sinun tulee muutamassa päivässä vastaanottaa se ettet jää ilman kämppää. No, opintotuet sun muut heti vetämään, tietty, ja rahalliset jutskat. Lentoliput hankintaan. Tervetuliaiskirjettä lukemaan. Sit eikun odottamaan. Vuokrasta vielä: maksetaan ainakin meidän yliopistolla erissä, kahesti vuoden aikana ekan osan syys - ja toisen osan tammikuussa.

- Muutto : Suhteellisen energiaa vievä. Pakkailin mukaan aika kiireessä paljon kamaa joten kantelin tosiaan siellä lontoon metrossa vähän kapsäkkiä poikineen. Mutta sisulla pärjää. Ei siinä liian nirso voi olla, jos haluaa muuttaa niin on pakko kantaa taakkansa mukanaan. No siellä Prestonissa sitten kyllä puuskin helpotuksesta, kun oli kämppä ees jokseenkin kuosissa ja iloitsin kun sain ekat ruoat kaappiin. PS. Britit ovat, kuten olen aiemmin jo tokaissut, erinomaisen auttavaista ja ystävällistä kansaa. Eli vaikkei englanti aluksi luistaisikaan sujuvasti, he kyllä ymmärtävät. Keep kalm and carry on:)

- Totuttelu: Vie myös aikaa - oot vieraassa maassa, adapterit hankintaan, paikkoihin tutustumaan, jos olet vastaanottavainen ja avoin, tämä ei tuota ongelmia. Tottakai sitä vertaa paikallista kotimaahan, se on ihan luonnollista, teen sitä edelleenkin enkuissa, MUTTA: kunhan ei ota ongelmaa siitä, ettei kaikki ole samanlaista kuin kotona, niin pärjää mainiosti. MAASSA MAAN TAVOIN , niinkuin joku fiksu joskus ilmaisi. Vaikka kaikki aluksi olisikin tosi toispäin-käännettyä, niin sanotusti. Ja englanti ei ole maana haastava, aika paljon suomen tapainen (ainakin sään suhteen..:D) olen vissiin siitä jo jotain tokaissutkin:) ja muuten yleisellä tasolla ei maata mullistava on niitä helkkaristi erilaisempiakin:) Plus:Kaikki on hei myös EDULLISEMPAA. Juhliminen varsinkin;D

- Rohkeus. Ilman sitä ei voi pärjätä. Sinun tulee tehdä aloitteita, olet yksin uudessa paikassa - olla rohkea,avoin ja reipas, niin kaikki arki ja muu rupee rullaamaan, älä lukittaudu neljän seinän sisään vaan astu ulos ja tutustu ihmisiin mahdollisimman paljon, niin pääset porukoihin messiin. Seinäruusuja ei kukaan tule hakemaan kotoa - tässäkin on astuttava rohkeasti estraadille.

- Pidä varasi. Kirjaimellisesti - et halua joutua heti ekalla viikolla ryöstetyksi. Tässä minä olen oiva neuvonantaja, sillä tiedän mistä puhun, olen melkein joutunut kohteeksi kerran jos parikin:D ja kerran onnistunut tiputtamaan lompakkoni. Eli pidä siitä kiinni.

- Energia. Englannissa tapahtuu ja paljon - kannattaa varautua ja latautua henkisesti (tätähän en itse tiennyt,vaan lähdin ns.soitellen sotaan mutta hyvin meni kumminki):D jos et oikein pidä sosiaalisista piireistä ja ihmisistä, en voi suositella Englantiin lähtöä. Sillä siellä ollaan tekemisissä kokoajan jonkun kanssa.

- Kysele ja ole innostunut muista kulttuureista. Tapaat mitä todennäköisimmin campuksella ja menoissa lukuisia uusia ihmisiä eri kansalaisuuksista, ja joskus stoorit joita kuulet voi olla erittäin mielenkiintoisia ja erikoisia kulttuurieroja ajatellen. Kannattaa näissä kokemuksissa myös ottaa kaikki irti aina - itse lähdin joka kerta melkein reissuun kun sinne pyydettiin, ajattelin että nukkua voi myöhemmin. Nyt olen suomessa huomannut että jumitan aika paljon paikoillani ja hämmennyn näissä tilanteissa- mikä kertoo siitä, että elämäni on englannissa ollut ylihektistä enkä pysty oikeastaan relaa joululomalla kotonakaan.. :DD

- Pidä lippu korkealla ja ole oma itsesi. Usko itseesi, KYLLÄ SINÄ PÄRJÄÄT!

Toivottavasti vinkeistä oli apua. Jos edes jaksoit lukea kaikki läpi:D Jos tulee kysymyksiä,tai jos en muistanut mainita jotakin seikkaa, olen enemmän kuin tyytyväinen vastaamaan. Ja kommentoi jos jokin jäi askarruttamaan. Eikun onnea hakuihin, nyt täytyy sanoa hopi-hopi.tammikuun 15 on virallinen deadline, mutta en ole paras puhuja sillä itsehän lähetin hakemuksen maaliskuussa;D

Periaatteessa kaiken tämän yllämainitun voi kiteyttää seuraavasti:
Ole AHKERA kuin myyrä. Ja ole ROHKEA kuin rotansyöjä.
Silloin pärjäät:D

//Nina