Kasvun aikaa



Text in Finnish

Noniin, ilmoitinkin tuossa viikonloppuisessa postauksessa että toinen vuoteni täällä yliopistoelämässä Englannissa on virallisesti ohitse!

Silloin kun on painanut päälle koko vuoden suurten työprojektien kanssa, tuntuu se kesäloman sisäistäminen alkuun hyvin vaikealta. Se, ettei enään tarvitse elää kalenterinsa orjana on melkeinpä ihme jo itsessään - viikon päähän näkyy blank days. Paitsi ensi viikonloppuna kämpän siivousta, pakkailun aloittelua ja Suomeen palatessa työprojektien alkua :)

Ajattelin tässä kun on hyvin aikaa jakaa kanssanne hieman syvempiä fiiliksiä kahdelta menneeltä yliopistovuodelta. Kliseisesti sanoisin, että ulkomailla eläminen kasvattaa sisäistä sisuasi, jota kaikilta kyllä löytyy, pitää vain niin sanotusti "push the boundaries" ja antaa sen sisun kumpua sieltä syvältä sisältäsi. Mutta kyllä se siellä on.




Eli, helppoa se ei aina ole. Kaikki ulkomailla eläneet tai elävät tietävät taatusti mistä puhun. Muodin opiskeleminen on myös henkisesti aika rankkaa - sinun täytyy olla vahva ja ottaa rakentava kritiikki vastaan ymmärtäväisesti, sekä oppia ja kehittyä vähän kerrallaan sen mukana. Onneksi meillä on aina ollut aika kannustava ilmapiiri opettajien keskuudessa, joten se on auttanut aika paljonkin eteenpäin.

Kun saavuin Englantiin syksyllä 2012, tein hommia vähän liian kovaa joka johti unettomuuteen ja siihen että olin 24/7 väsynyt, vaikken itse näitä ongelmia tiedustanut. Tätä kutsutaan myös nimikkeellä työuupumus, sillä en koskaan tuntenut onnistuvani siinä mitä teen. Blogia päivittäessä, en tuntenut minkäänlaista iloa, sillä etsin sillä myös vähän aiheitani, ja blogialustan muuttuminen johti siihen,että menin vähän sekaisin aiheista ja blogini identtiteetistä. Se kärsi vähän niinkuin identtiteettikriisistä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Myöhemmin löysin kuitenkin tasapainon ja postaamisen ilon kun palasin omalle tutulle alustalle.


Always look further ahead!

Myös koti-ikävä ja Englannin ainainen pimeys alkoi ahdistaa siinä ekan lukuvuoden toisella, eli kevätpuoliskolla. Aina on kumminkin opiskelut maistunut paremmin kuin hyvin ja motivoinut jatkamaan eteenpäin. Hyvä koulumenestys on myös auttanut pitämään vireen yllä vaikka ihan kaikissa tehtävissä ei aina ole päässyt omaan tavoitteeseen, sillä koulutus on ollut hyvin monijakoinen ja siinä oppii myös hyvin näkemään omat vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeintä on kuitenkin ottaa kurssijohtajan palaute aina vakavissaan ja petrata sen mukaan - mitään ei kannata jäädä turhan paljon märehtimään, sillä siitä jos jostain palaa sitten loppuun. Tällä alalla ei ole koskaan valmis, ja jos jatkuvasti kyseenalaistaa omia taitojaan ja kokee että olenpa minä shit, niin siinä ei pitkälle pötkitä.

Tämä vuosi sitten. No, ajat muuttuu ja ihmiset ympärillä muuttuu, se on näitä ulkomailla rajoitetun ajan asumisen suuria haasteita joita joutuu väistämättä kohtaamaan. Ulkomailla täytyy hyväksyä sen, että yksinäisiä hetkiä tulee ja paljon. Tämä onkin (taas kliseisesti) hyvää "itseään etsimisen" aikaa- kasvat ulkomailla aika paljon henkisesti. Joudut jatkuvasti haasteiden eteen ja pääset laittamaan itsesi likoon eri tilanteissa.

Kun muistaa aina pitää mukanaan omat tavoitteet, pärjää tosi pitkälle!
//Nina

Kommentit